Unen tarina

Tässä on ttas yksi mahtavista tarinoista joita sain!

Salainen Bolly

Kaunis päivä valkeni Panfussa. Nuori panda, nimeltänsä Annie, heräsi puumajassaan. Hän venytteli makeasti ja vilkaisi ohimennen kelloa. 

-Vasta viisi...

Annie mutisi, ja painoi päänsä takaisin tyynyyn. Annie pyöri ja pyöri levottomana sängyllään eikä saanut enää unta. Olisipa edes bolly! Hän tuumi. Omaa bollyä hän oli rankunut jo monta monituista vuotta. Aina vastaus oli sama "Saat sen sitten kun olet tarpeeksi kypsä" Ja pah! Pieni kyynel vierähti Annien poskelle. Ei tästä mitään tule. Annie ajatteli ja pomppasi ylös. Hän puki sievän tunikan,hiusnauhan ja shortsit. Äiti ja Isä nukkuivat vielä makeasti. Annie päätti mennä lenkille selvittämään ajatuksiaan. Aamukaste välkehti märällä nurmella, Annie kiipesi puumajan tikkaat alas ja lähti tallustamaan metsään päin. Hän sulki silmänsä ja nuuhki aamun raikasta ilmaa joka kietoutui hänen ympärilleen kuin viileä huivi. Linnut soittivat aamusoittoaan, mutta muuten koko Panfu nukkui. Pieni vaikertava ääni rikkoi hiljaisuuden. 

-Kuka siellä? Annie kuiskasi arasti männikköön. Hän raotti tuuhean männyn kosteita oksia ja kappas! Siellä kyyhötti pieni bolly peloissaan kuin pieni hiiri.

Annie lähestyi sitä hiljaa ja nosti sen syliinsä.

-Hei pikku kaveri, mikä sinulla on? Mistä sinä tulet? Oma pandasi kaipaa sinua... Annie sanoi sysäten samalla pois ajatuksen, että voisi pitää tuon pienen vihreän karvakerän.  Bolly tuiotti häntä surullisin silmin ja samassa Annie ymmärsi. Sen käpälässä oli pieni haava. 

-Voi sinua pientä... Annieta säälitti. Hän laski bollyn maahan ja riisui hiusnauhansa, sitten hän sitoi sen pienen bollyn käpälään. 

-Näytäs... Missä sinä asut... Kuka... Sinut omistaa. Annien ääni murtui. Bolly puisteli päätään surullisena.

-Eikö...Eikö sinulla ole kotia? Annie sanoi hämmästyneenä. Bolly puisteli päätään. Annie nosti bollyn takaisin syliinsä ja halasi sitä surumielisenä. Samalla hän mietti todella kuumeisesti ja vilkaisi rannekelloaan. Kello oli puoli kuusi. Vanhemmat heräisivät vasta seitsämältä. Annie katseli pientä tuulenkaretta joka kiepahti jokaisen puun latvassa. Siinä samassa hän sai idean. 

-Kuules,pikkuinen, voisin pitää sinut! Kunhan ei kerrota äidille ja isälle... Voisit asua tuolla yhdessä luolassa.. Jookosta? Annie hymyili lempeästi. Pikku bolly nyökkäsi. Annie otti sen reppuselkään ja kantoi pikku bollyn isolle luolalle. 

-Tänne näin.. Annie ohjasi. Pieni bolly nyökkäsi hyväksyvästi. He menivät hakemaan sammalia pediksi. Samalla he myös poikkesivat hakemassa puolukoita ja mustikoita. Kesä oli parhaimmillaan, mutta minne bollyn pistäisi talveksi? 

-Voit asua talvella vaikka meidän vintillä.. Voisin tuoda tänne pari vanhaa huopaa ja lakanaa... Voisin nukkua täällä kanssasi.. Mikä nimesi muuten on? Annie kysyi pää kallellaan. Bolly meni kohtaan jossa oli paljon hiekkaa ja piirsi hiekkaan jotain sakaraista.

-Sakara? Annie ehdotti. Pieni bolly puisteli päätään. 

-Ahaa! Tähti! Bolly nyökkäsi. Annie hymyili kannustavasti Tähdelle. He veivät ison kasan sammalia luolaan. Siitä päivästä lähtien Anniella on ollut salainen bolly.

Kaksi vuotta myöhemmin

******************

Annie istui iltapalalla ruokapöydässä. Nyt oli kulunut tasan kaksi vuotta siitä kun hän oli löytänyt Tähden. Kaksi vuotta. Kaksi pitkää vuotta. Annie ja Tähti olivat kokeneet yhdessä jo vaikka mitä. Tähti oli uinut Annien kanssa, he olivat kiipeilleet puissa, ja oli Tähti jopa ollut salaa yötä Annien luona. Annie hymyili ja nappasi hedelmiä mukaansa. Äiti ja isä olivat töissä. Hän otti mukaan makuupussin ja tyynyn ja juoksi matkaan. Annie menisi Tähden luo yöksi. Annie pinkaisi nopeasti metsän halki.

-Hei Tähti! Hän huikkasi jo kaukaa ja meni suukottamaan omaa rakasta bollyään. Annie antoi sille hedelmät ja tämä popsi ne nopeasti onnessaan. Tähti kiehnäsi Annien polvea vasten ja sai Annien hihittämään. Annie silitti hymyillen Tähden päätä. 

-Nukkumaan nyt.. Kello on paljon.. Annie mutisi vähän ajan kuluttua. Annie ja Tähti olivat sisustaneet luolaa. Annie oli lainannut isän talttaa ja tehnyt luolaan jopa hienon ikkunan, johon ompeli verhot. Maahan oli laitettu räsymattoja ja Luolan suulle oli otettu iso kivilaatta oveksi. Annie oli jopa ripustanut luolan kattoon pikkuisia lyhtyjä. Hän sytytti kaikki ne ja oikaisi itsensä sammalpatjalle. Silmät ummentuivat vähitellen. Viimeiset unenrippeet karistellen Annie kietoi kätensä Tähden ympärille suojelevasti ja kuiskasi. 

-Hyvää yötä,Tähti. Rakas salainen bollyni...

Loppu!

Ja lopsuksi minä onnittelen pandoja hienosta lahjoitusten annosta! Jaksakaa lahjoittaa!

♥Unimuru♥